Leikkauspöydälle ja sieltä takaisin

Leikkaus

9 panacodia, 8 oxynormia, lihasrelaksantteja, migreenilääke tai pari.

Päivässä.

Päivittäinen lääkekuorma alkoi vuoden loppupuolella nousta aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Aamulla herätessä pää oli kuin tulessa, vuoteesta nousun jälkeen meinasi pettää jalat alta eikä mistään tullut enää mitään. Lääkkeet, nukkumaan, lääkkeet, nukkumaan. Varsinaista unelmahommaa.

Horton vihaa opioidipohjaisia kipulääkkeitä. Horton vihaa hermokipua. Horton vihaa sun päivittäistä paskalla käyntiä. Horton vihaa sua niin paljon, että se tulee aina, joka päivä ja saastuttaa mielen ja kehon.

Voit varmaan kuvitella, minkälaiset hoosiannahokkuspokkukset heitin ilmoille, kun ortopedin lausunto “leikataan 2vko päästä, kiireellisyysluokka 1” tavoitti mielen. Vaikka leikkauksissa on aina riskinsä, mulle se tarkoitti yksinomaan sitä, että minulla on mahdollisuus päästä eroon opioideista ja bonuksena vielä selkä- ja alaraajakivuista.

Leikkaus oli tuttu toimenpide, 8 vuotta sitten operoitiin sama vika alemmasta nikamavälistä, jo silloin viereisessä välissä huomattiin samaa ongelmaa. Toivottiin kuitenkin, että pienen pieni pullistuma kuivuu itsellään. Ei kuivunut ei. Muuttui kahdeksassa vuodessa isoksi pullistumaksi, joka painoi hermoa jumiin.

Leikkaus meni hyvin ja kotiuduin jo seuraavana päivänä. Kivut jäivät leikkaussaliin, kuten myös opioidit. Tänään ihmettelin ääneen, että mulla ei ole ollut pää kipeä kahteen päivään. Mieti! Kaksi kokonaista päivää ilman päänsärkyä sitten lokakuun! Vielä en uskalla skumppaa posauttaa tämän johdosta, päivä kerrallaan mennään kuin AA:n 12 askeleen ohjelmassa konsanaan.

Mitä muuta?

Masennuslääkkeet ovat myös jälleen kerran osoittaneen tehonsa mun mielen kanssa. Joko sitä voisi myöntää, että niitä pitää syödä jos haluaa pitää nupin kunnossa. Se energia ja fiilis mikä mulla on, on jotain aivan uskomatonta verrattuna syksyyn. Melkein pääsen huikeissa haipeissa samalle tasolle kuin Fitlinen sokeripussien käyttäjien somepäivityksissä, mutta ei nyt kuitenkaan liioitella tai liihoitella övereitä.

Saatiin myös myytyä meidän toinen asunto. Velkaa jäi, mutta 30 000e on vähemmän kuin 168000e. Ulosoton kanssa olen asioinut ja homma on sujunut oikein mallikkaasti, en tajua miksi en tehnyt tätä aikaisemmin? Tai tajuan, häpeä ja leima ja yms. Ollaan myös muuttamassa 1.3. alkaen kaupungin vuokra-asuntoon, saatiin Kelasta maksusitoomus takuuvuokraa varten. Amanda saa oman huoneen ja minä oman keittiön!

Nyt siis makselen kiltisti ulosottoon kuntoutustuestani suojaosuuden ylittävän osan ja 1/6 firman liikevaihdosta. Aika reilu meininki minun mielestäni! Vielä kun pääsen toisesta pystyyn lahonneesta talosta eroon, voin hakeutua velkajärjestelyyn. Maaliskuusta alkaen kerron täällä blogissa tarkemmin meidän taloudenhallinnasta, excelit paukkuu ja sanotaan että ensimmäinen miljoona on vaikein. Minä aloitan sen metsästäminen miinusmerkkiseltä puolelta, mutta en luovuta ennen kuin se on kerätty. Onko se sitten senttejä vai euroja vai kenties tienpientareilta kerättyjä tölkkejä, selviää vasta elämällä eteenpäin.

Loppuun pitäisi varmaan laittaa että elämänmakuisin terveisin Veera, mutta en laita, koska oon oikeasti aika kyyninen paska 😀

Ota seurantaan minun uusi Instagram-profiili ja tosi vanha Fb

Facebookissa blogin sivut https://www.facebook.com/stormlandblog/

Oma Facebook: https://www.facebook.com/veera.storm

Instagram https://www.instagram.com/veerastorm

Minulle voi laittaa viestiä sähköpostilla stormveera(at)gmail.com tai Facebookin kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *