Uusi alku

Olen vaikeiden asioiden äärellä. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, että tarvitsen täydellisen muutoksen, johon kaipaan apua monelta taholta. Siihen liittyy pitkään kaipaamani urheilu, terveellinen elämä ja useampi taho ja ihminen, jotka tosissaan tukevat ja tsemppaavat minua, auttavat kehittymään.

Lääketiede sekä somatiikan että psykiatrian osalta ovat myös mukana projektissani, koska perussairauteni Hortonin neuralgia on myös vetänyt mielen matalaksi.

Saman päivän aikana otetut kuvat, toisessa kohtaus, toisessa lähes kivuton hetki

Päänsärky, joka vie järjen ja voimat

Kotiuduin Seinäjoen keskussairaalasta päivystysosastolta viikko sitten torstaina 15.11. 2018.  Diagnoosikoodeinani on krooninen Hortonin neuralgia, esioireeton migreeni sekä masennus; todennäköisesti diagnooseja tulee vielä liuta lisää.

Olen nyt elämässäni siinä pisteessä, että minun täytyy aloittaa pohjalta. Tähän tilanteeseen on tuonut moni seikka ja sattumus, vastoinkäymiset ja omat huonot valinnat. En syytä ketään, en edes itseäni, mutta aion kirjoittaa asioista, kuten olen ne itse kokenut ja ymmärtänyt.

Olen sairastanut Hortonin neuralgiaa syksystä 2015. Olen aina sairastanut kovia päänsärkyä, erityisesti migreeniä, mutta elokuussa 2015 jouduin autokolariin, jonka jälkeen säryt pahenivat. Aikaisemmin samana vuonna, huhtikuussa 2015, jouduin pahoinpitelyyn, jossa sain useita iskuja päähäni.

Tähän sattumusten sarjaan päättyi myös silloinen avioliittoni ja useat ystävyyssuhteet.  Luulen, että näillä kahdella aivotärähdyksellä on osuutta Hortonin neuralgian aktivoitumiseen. Molempien aivotärähdysten jälkeen minua hoidettiin Seinäjoen keskussairaalassa.

Pahoinpitelyn jälkeen kipua hoidettiin migreeninä, vaikka pää oli turvonnut ja kauttaaltaan kipeä, eikä tavanomaisista migreenilääkkeistä ollut apua. Makasin useita tunteja päivystyksessä äänien ja valojen armoilla ilman toimivia lääkkeitä. Päänsärkyjen hoitaminen päivystyksessä on hyvin usein juuri tämän kaltaista.

Olen ollut hyvin vaihtelevasti töissä 2015 syksystä saakka. Aina yrittänyt ja uudelleen pettynyt, kipu yllättää ja vie voimat ja järjen. Alkuun kokeiltiin monia eri estolääkkeitä, joilla ei pitkällä tähtäimellä ollut muuta vastetta kuin sivuoireet. Varsinaiset kipukohtaukset, joissa kipu on luokkaa 10, tulevat ja menevät. Kestävät mitä tahansa minuutin ja 72h väliltä.

Kipukohtausten välissä on taustakipua, joka on asteikolla 1-10 luokkaa 5-8. Täysin kivuttomia hetkiä on silloin tällöin. Amandan raskausaikana olin kivuton ja energinen, jos ei huomioida alun (17vko) pahoinvointia ja muutamia migreenikohtauksia sekä lantioalueen kipuja ja supisteluita. Eli siis perus raskausoireita 🙂

Päänsärkyihini ei ole siis löytynyt toimivaa lääkitystä. Minulla on ollut kotona happipullo, mutta lääkehapen hinta on apuunsa nähden järjetön. Kelasta tietysti saa osan lääkehapen hinnasta takaisin, mutta vasta sitten, kun on ensin itse laskun maksanut.

Lääkärit väittävät, etteivät tavanomaiset kovat kipulääkkeet auta. Eivät ne kipua poista, mutta tekevät sen kestämisestä siedettävämpää ja pystyn hetkittäin rentoutumaan. Nyt olen kotiuduttuani ollut lääkityskombolla Imigram, Oxynorn, Panacod, Triptyl, Diapam ja Tenox. Hurjia lääkkeitä, mutta pysyn lääkityksen otettuani aina noin 4h toimintakykyisenä, ilman, että kipu vie järjen.

Näitä lääkkeitä ei kuitenkaan saa käyttää pitkään, ettei vaan jää koukkuun. Kumpi sitten on pienempi paha, kipulääkekoukussa oleva ihminen, joka on edes osittain toimintakykyinen vai ihminen, joka on niin helvetin kipeä, että toivoo kuolevansa pois.

Voin kertoa, en halua olla kipulääkekoukussa. En halua olla tokkurassa. En halua olla narkkari tai riippuvainen. Mutta kivun haluan pois, jos se vaatii kovia kipulääkkeitä, niin olen valmis  kivuttomana aikana vieroittumisen kipulääkkeistä kestämään.

Itse hoitajana tiedän, miten surkeaa kivunhoito on Suomessa. Hyssytellään ja pelätään ilmeisesti, että kipupotilaat saataisiin kivuttomiksi ja osastot tyhjiksi. Kipulääkkeitä pantataan viimeiseen asti. Lääkäri tai hoitaja, tai kukaan, joka ei ole kokenut helvetillistä päänsärkyä, ei voi sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei tiedä, ei todellakaan.

Viime viikolla päivystyksen lääkäri sanoi minulle, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. En muista, että kukaan olisi loukannut minua pitkään aikaan niin pahasti.

Sairaus, joka pilasi talouden

Kaiken tämän reilun 3 vuoden helvetin jälkeen olen nyt aivan loppu. Olen yrittänyt selviytyä pätkätöillä ja sairaspäivärahalla isoista lainoista, nyt tilanne on se, että maksukyky on täydellisesti mennyt. Olen yrittänyt sijoittaa tulevaisuuteni ensin rahastoilla sitten asunnoilla. Rahastot ovat tyhjät ja asunnot eivät tuota. Velkaa on kokonaisuudessaan noin 500 000e, joista asunnoissa 300 000e.

Olen velkaantunut ottamalla aina lisää lainaa vastoinkäymisten kohdatessa. Osan velasta olen ottanut tuttavilleni, tai auttaakseni muita ihmisiä, mutta näitä rahoja en ole saanut takaisin kokonaisuudessaan edes ulosoton kautta. Kiinteistöni ensimmäiset vuokralaiset valehtelivat ja saivat talouteen entistä huonompaan kuntoon, kun velkojen perinnän yhteydessä heidät todettiin varattomiksi.

Lisäksi he ovat säännöllisen epäsäännöllisesti ahdistelleet minua tai nykyisiä vuokralaisiani. Toivon, tämän asian kuitenkin nyt vihdoin olevan hoidossa ja olen niellyt tappioni. Nyt pyrin myymään kaiken omaisuuteni ja toivon pääseväni velkajärjestelyyn, kuten yksityinen velkaneuvoja ohjasi. Asunnot vaan eivät mene kaupaksi ihan noin vaan.

Kiinteistön nykyiset vuokralaiset aikovat muuttaa, jos kiinteistö menee myyntiin. Uskon tähän olevan myös syynä se, että minulla ei ole mahdollisuuksia tarjota heidän haluamiaan remontteja. Asian ymmärrän täysin, muun muassa kiinteistön pesutilat vaativat täydellistä remonttia. Tämä kiinteistö päätyy todennäköisesti pakkohuutokauppaan, jos ei ihmeostajaa halvalle kiinteistölle löydy.

Olin 2v sairaslomalla/kuntoutustuella, joka loppui huhtikuussa äitiyslomaan. Hortonin suhteen olin siis raskausajan lähes kivuton ja luulin, että tämä jatkuu. No ei ole jatkunut. Luulin saavani korjattua perheen taloustilanteen tekemällä ympäripyöreitä päiviä. En onnistunut. Nyt päälle on kaatunut kaikki. Aloitin hyvällä draivilla yritystoiminnan raskauteni loppuvaiheilla. Markkinoin, tein hyviä tarjouksia ja pyrin täydellisyyteen.

Asiakkaita riittäisi, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin saanut yrityksestäni palkkaa. Perustamiskulut ovat olleet suuria, koska olen halunnut tarjota asiakkailleni vain parasta. Nyt en enää kykene työhön kuin silloin tällöin. Kestääkö tämä viikon vai kuukauden, en tiedä. Asiakkaat todennäköisesti sinä aikana kaikkoavat.

Päänsärkyjen lisäksi olen saanut viimeisen 1.5kk aikana kivuliaan ja sairaanhoitoa vaatineen keskenmenon, liiasta työnteosta aiheutuneet selkäkivut (joita tutkitaan “kiireellisellä” lähetteellä 30.11.) sekä käsittämättömän ahdistuksen ja itseinhon. Rakastan työtäni, mutta en sillä volyymilla mitä olen sitä joutunut tekemään selviytymäkseni firman kuluista.

Olen tehnyt tyhmyyksissäni pitkiä sopimuksia, joista en pääse eroon ja joista maksan kuukausittain aivan liikaa. Jos yrityksen maksu viivästyy liikaa, siihen tulee perintäkuluja lisää noin 100e. Olen hankkinut paljon varastoa laadukasta luonnonkosmetiikka. Tuotteita, joiden ajattelin olevan haluttuja. Nämä vaan eivät mene kaupaksi. Nyt yritän myydä varastoani kaikista tuotteista tyhjäksi sisäänostohinnalla.

Miksi julkaisen tämän kirjoituksen?

Mitä haen tällä kirjoituksella? En tiedä. Haluan jakaa kaiken. Haluan apua. Haluan, että minua autetaan hoitamaan itseni ja elämäni kokonaisvaltaisesti kuntoon. Haluan olla kivuton tai edes pystyä sietää kipua. En halua pomppia eri terveydenhuollon yksiköiden välillä. Haluan että joku ottaa minut tosissaan ja kohtelee yksilönä, ilman kiirettä.

Tulen tarvitsemaan hoitokontakteja sekä neurologialta, psykiatrialta ja varmasti myös muilta somaattisilta puolilta. Aloittaa puhtaalta pöydältä,ilman menneisyyden liian pikaisia diagnooseja ja lääkekokeiluja. Tämä siitä syystä, että voitaisiin huomioida hoitoani suunniteltaessa myös alkoholistin lapsena eläminen, fyysiset ja henkiset väkivaltaiset parisuhteet ja hyväksikäytöt sekä kartoittaa mahdollinen terapian tarve yhdistettynä mukana kulkevaan ja tsemppaavaan urheilu-/hyvinvointivalmentajaan.

Tarkennan, että haluaisin löytää mahdollisimman lääkkeettömät tai pienmedikaaliset hoitovaihtoehdot. Kokonaisuuden, joka toimii.

Toivoisin, että minulta tutkitaan myös ns. “Muotilabrat” eli D3-pitoisuus, varastorauta, kilpirauhaskokeet ja tehdään sokerirasituskoe. Tiedän olevani ylipainoinen, toivon myös apua laihdutuksen tueksi enkä vain merkintöjä “obeesi”epikriiseihin.

Apunani LadyLine Seinäjoki

Laihdutuksen tueksi olen nyt löytänyt yhteistyökumppanin, LadyLine Seinäjoen. Tämä yhteistyö on alussa ja vaatii vielä paljon tunnusteluja ja tutustumista puolin ja toisin, mutta pääasia on nyt se, että pääsen aloittamaan kevyen urheilun ja saan siihen tukea.

Olen jojo-laihduttaja, olen treenannut paljon, monien eri valmentajien kanssa, tavoitteellisesti kohti Fitness-lavaa. Se ei nyt kuitenkaan ole tämän hetken ensimmäinen asia, mutta 5 vuoden päästä ehkä. Olen treenannut monenlaisten personal trainereiden kanssa, en kuitenkaan enää viimeiseen kolmeen vuoteen.

Olen myös ollut erään suuren valmennusyrityksen yksilövalmennuksessa 2015, samaan aikaan Hortoniin sairastumiseni kanssa, jolloin sain vain kuulla olevani laiska ja motivaatiopuutteinen, koska jouduin päänsärkyjen vuoksi perumaan treenejä paljon. Olen treenannut paljon salilla, juossut ja joogannut ja myös ratsastanut koko ikäni. Dietannut ja lihonut taas uudelleen.

Olen 177cm pitkä ja painan noin 116kg. Tavoitepainoni on 79kg. Tärkeintä olisi notkea, voimakas ja jäntevä vartalo.

Paras äiti Amandalle

Amanda on asia, joka on ehdottomasti ykkönen. Olen onnellisessa asemassa siinä, että Amandan elämässä on turvallisia ja tasapainoisia aikuisia, jotka pystyvät hänen hoidostaan ja rutiineistaan huolehtimaan nyt, kun itse en siihen täysin pysty. Asumme siis samaa taloutta äitini eli Amandan mumman kanssa. Haluaisin pystyä nauttia äitiydestä.

Nyt en pysty siihen täysipainoisesti, kivut ja ahdistus vievät liikaa ajatuksia ja kestävyyttä. Rakastan lastani ja haluan heitä joskus lisää. Haluan heille turvallisen ja rakastavan kodin. Haluan olla äiti, joka jaksaa nauraa joka ei ole ahdistunut ja väsynyt.

Haluan, että aviomieheni saa elää hyvin. Että hän saa elämänilonsa takaisin ja jaksaa. Haluan urheilla ja elää terveellisesti. Joskus matkustella, käydä kahvilassa. Nauttia elämästä. Nauttia ympärilläni olevista asioista ja saada ystäviä.

Toivon apua itseni, sekä koko perheeni puolesta kohti parempaa tulevaisuutta. Älä hyssyttele, älä aliarvioi, äläkä sääli minua. Auta taitojesi mukaan, ole asiallinen ja perustele. Jos et tiedä, selvitä. Niin minäkin teen.

Jos haluat tarjota tuotteitasi tai palveluitasi minulle, otan mielelläni vastaan kaikenlaista. Rahallista vastinetta en pysty tarjoamaan, mutta rehellisen mielipiteen tuotteestasi/palvelustani annan aivan varmasti.

Tervetuloa mukaan.

Facebookissa blogin sivut https://www.facebook.com/stormlandblog/

Oma Facebook: https://www.facebook.com/veera.storm

Instagram https://www.instagram.com/veerastorm

Minulle voi laittaa viestiä sähköpostilla stormveera(at)gmail.com, yhteydenottolomakkeella tai Facebookin kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *