Vitun ihana orvokki

On ollut aivan paskoja päiviä. Pää on ollut taas huono, pari kertaa tosi huono. Yritän pärjätä mahdollisimman pitkään ilman migreenilääkkeitä, nyt olen sortunut vasta kerran. Ei voi muuta sanoa kuin että voi perse, jos Horton-kivut nyt palaa takaisin.

Kuun vaihde ja kauhulla taas odotan, tuleeko toisen asunnon vuokrarahat tilille vai ei, ja jos tulee, niin paljonko.

Ahdistaa ja rintaa puristaa. Mini-ihminen nukkuu edelleen huonosti, muuten hän on aivan ihana. Testattiin olla viikonloppu korvikkeella, nukkuminen vähän parani, mutta hyvin vähän. Nyt siirryttiin taas pelkkään rintamaitoon, iltaisin Amanda saa kuitenkin vielä lisähörpyn korviketta.

Tänään myös ilmoitin äidinmaitokeskukseen, että en enää jatka maidonluovutusta. Ihana olisi olla avuksi, mutta nyt vaan ei enää maito riitä sekä sairaalalle että meidän omalle maitomonsterille, joka on ilmeisesti perinyt isänsä ruokahalun.

Pääsääntöisesti mua vituttaa ja vähän lisää vituttaa. Onneksi keskellä pihaa oli yks vitun ihana orvokki joka nauratti mua jostain syystä ihan hervottomasti.

Mies on myös ollut aika kiva, se oli eilen oppinut itsenäisesti laittamaan ruokaa. Sain töistä tullessani grillattua kanaa ja uusia perunoita <3

Synnytyksen jälkeinen masennus kenties vaiko ihan vaan normivittuuntumista, en tiedä. Ajattelin kuitenkin aloittaa masennuslääkityksen, masennustausta kun on aika vahva. Duunia jaksan tehdä ja asiakkaat on ihania, mutta jotenkin nyt vaan varsinkin yöt on vaikeita ja murehdin asioita. Onneksi jokaisesta päivästä löytyy kuitenkin myös paljon hyvää, kuten esimerkiksi Amandan hymyt.  

Näillä mennään, katsotaan nouseeko mieliala lääkityksen myötä vai oonko vaan näin perusvittuuntunut ihminen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *