Äitinä 4 viikkoa

Mietin pitkään, minkä postauksen julkaisen nyt tämän pienen vahinkotauon jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että kerron meidän ensimmäisestä kuukaudesta, koska tämä aika on ollut syynä siihen, että en ole ehtinyt editoida tekstejä saati kirjoittaa uusia. Pikkuvauva-arki on yllättänyt hektisyydellään, vaikka samalla on fiilis, että ei tee yhtään mitään. Päivät kuluu vauhdilla, yöt kuluu hitaasti.

Vauvalla on ilmeisesti jonkinasteinen koliikki, koska yöt ovat niin vaikeita. Pikkuinen on itkuinen ja tyytymätön. Minä koen riittämättömyyttä ja huono äiti-syndroomaa, kun en osaa auttaa vauvaa. Samalla kuitenkin pakahtuu rakkaudesta, vauva on niin kaunis, että voisin vain tuijottaa häntä ja huokailla ihastuneena!

Esikoistytär syntyi siis 11.4.2018 klo 16.38 raskausviikolla 38+2. Itse synnytys oli hauska tapahtuma, kirjoitan siitä vielä erikseen. Kun vauva nostettiin rinnalle, en tiennyt miten reagoida, jotenkin olin samalla todella rakastunut ja valtavan ahdistunut, että apua, tässä se on ja mun pitäis nyt yhtäkkiä osata kaikki.

Christiania itketti heti synnytyksen jälkeen, mulla tuli hysteerinen itku vasta kun jäätiin synnytyssaliin kolmistaan. Vauva oli niin pieni, niin vieras, mutta kuitenkin ihan tuttu.

Synnytssalissa otettu kuva hieman vajaa 1 h ikäisenä

Ensimmäinen yö valvottiin ja ihmeteltiin, pidettiin pieni kokoajan jomman kumman rinnan päällä. Imetys sujui ensimmäisenä päivänä suurinpiirtein jotenkin rintakumin kanssa, sen jälkeen sitten ei olekaan sujunut. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että minä pumppaan kaiken maidon ja vauva syö pullosta. Tämän ratkaisun jälkeen ollaan kaikki järjissämme, sekä minä, Christian että vauva.

Yhden päivän ikäisenä ihmeteltiin jo vähnä maailman menoa

Minulla oli raskausajan diabetes ja vauvalta kontrolloitiin verensokeriarvoja. Oli tiedossa, että sairaalassa vietetään aikaa pari päivää synnytyksen jälkeen. Verensokeriarvot olivat kokoajan todella hyvät ja vauva oli virkeä ja söi hyvin. Toisen päivän iltana kätilö sanoi, että vauva näyttää hänen silmiinsä keltaiselta ja mittasi ihomittarilla bilirubiiniarvoa, joka oli koholla.

Verikokeet varmistivat asian ja muutaman mittauksen jälkeen tehtiin päätös, että vauva laitetaan sinivalohoitoon. Meillä oli perhehuone ja saatiin sinivalovuode omaan huoneeseen. Vauvaa piti syöttää 2h välein eikä valosta saanut olla pois pitkää aikaa kerrallaan, tässä kohdin alettiin syöttämään pullosta.

Vauva oli vuorokauden sinivalossa, jonka jälkeen alettiin taas mittailemaan arvoja. Bilirubiini seilasi ylös alas, kuulemma epätyypillisesti. Pari päivää elettiin 6h kerrallaan. “Jos seuraava arvo on hyvä, pääsette kotiin, jos arvo on nousussa, kontrolloidaan uudelleen.”

Loppujen lopuksi arvo nousi taas niin ylös, että sinivalohoito aloitettiin uudelleen. Taas vuorokausi valossa ja imettämistä ei kannattanut edes kokeilla, koska onnistunut suoritus vaati kätilön avun ja 45min aikaa, joka olisi ollut suoraan pois valohoidosta.

Tuntui, että istuin lypsykoneen jatkona kokoajan. Tai no, niinhän mä teinkin, kun ohjeena oli 2h välein tyhjentää rinnat. Maitoa tuli niin paljon, että osaston jääkaappi oli täynnä 100ml pulloja, joissa luki Storm 😀

Jossain vaiheessa olin saanut myös kohtutulehdusdiagnoosin, johon aloitettiin 10 päivän antibioottikuuri. Lisäksi stressi ja valvominen ja maidonnousu sai aikaan 4 päivän päänsärkykohtauksen, joka luojan kiitos meni ohi ihan tavallisilla migreenin täsmälääkkeillä.

Kotiin päästiin vihdoin tiistai-iltana 17.4. klo 20. Lasten kotisairaala tuli seuraavana aamuna kotikäynnille kontrolloimaan bilirubiinin. Jos arvo olisi ollut taas nousussa, oltaisiin saatu kotiin sinivalopatja. Onneksi ei ollut ja seuraava kontrolli tuli perjantaina, jolloin todettiin, että arvo on kääntymässä laskuun eikä kontrolleitakaan enää tarvita!

Yksi viikko ikäää ja vihdoin kotona

Kontrollin jälkeen saimme luvan alkaa syöttämään vauvantahtisesti eikä enää ollut tarvetta herättää pikkuista 2h välein syömään. Tässä vaiheessa imetys ei sitten enää onnistunut ollenkaan. Vauva huusi rinnalla, rintakumi lensi ties minne ja oli parhaimmillaan kissan, eikä vauvan suussa, maitoa suihkusi ja kaikkia vitutti.

Jos vauva onnistui hetken syömään rinnasta, piti kuitenkin vielä antaa lisämaitoa pullosta. Tässä vaiheessa totesin, että jos nyt vain pumppaan kaiken ja syötetään pullosta. Päätös helpotti, mutta samalla olen kokenut itseni todella epäonnistuneeksi.

Varsinkin, kun ihan lähipiiristä on saanut kommenttia, että “laita tissi suuhun niin ei tarvitse pumpata”. No kyllä laittaisin, jos vauva sen huolisi! Olin myös sopinut jo sairaalassa äidinmaitokeskuksen kanssa, että alan luovuttaa maitoa kun antibioottikuuri loppuu, eli pumppaisin joka tapauksessa.

Nyt tyhjään rinnat 3-4h välein ja laitan aikalailla fifty-fifty maidon omalle vauvalle ja luovutukseen. 3 viikon ikäisenä vauvan paino oli 4320g syntymäpainon ollessa 3748g, eli ruoka-aikaan on oltu kotona!

Vauva kaksi viikkoa!

Päällimmäisenä fiiliksenä tässä on kuitenkin ollut väsymys. Olen aina ollut huono nukkuja, mutta nyt en saa unta 3h kauempaa. Ja kun mulle sanotaan, että nuku kun vauva nukkuu, niin voin vaan todeta, että en pysty. Maitorumba, ruuanlaitto ja muut kotityöt, koiran ulkoilutus ja työt pitää hoitaa silloin kun vauva nukkuu. En valita, mutta kyllä tämä yllätti.

Onneksi on hyvä kantoreppu, jossa vauva viihtyy päivisin monta tuntia. Christian opiskelee ja varsinkin ajopäiviä edeltävänä yönä, hänen unensa on kaikkein tärkein. Siksi Chrisu nukkuu arkisin eri huoneessa ja minä hoidan vauvaa öisin.

Olen myös palannut töihin. Ensimmäisen asiakkaan otin vastaan kun vauva oli 10 päivän ikäinen. Teen töitä kotona, minulla on yksi huoneista sisustettu kotihoitolaksi eli olen töissä ollessani maksimissaan 20 metrin päässä vauvasta.

Töitä teen iltaisin Christianin kotiuduttua maksimissaan 4h, viikonloppuisin työskentelen muutaman tunnin päivisin. Kauhisteluja olen saanut osakseni, mutta fakta on se, että yritys pitää pitää näkyvillä kun yrittäjyyttä on tällä alueella takana vasta muutama kuukausi ja sesonki on alkamassa.

Ja koen saavani työskennellessäni sitä kuuluisaa omaa aikaa, joka auttaa jaksamaan vauva-arkea. Mun asiakkaat on ihania ja haluan palvella heitä hyvin <3

Mainosmallina 3 viikon ikäisenä

Tiivistettynä: Äitiys on ihanaa, mutta väsyttävää. Vauva on ihana. Christian on ihana ja upea isä. Ja meillä on kaikki hyvin. Muiden ihmisten typeriin kommentteihin mun valinnoista imettämisen ja töihinpaluun suhteen yritän suhtautua neutraalisti.

Aina en onnistu ja pahoitan mieleni, mutta pääsääntöisesti elän mun mottoni mukaan. “Jos joku pahoittaa mielesi ja arvostelee valintojasi, et tarvitse tätä ihmistä elämääsi.”

Rakkautta teille <3 Tällä viikolla tulossa vielä ruokapostaus, rakkaustarinan osa3 ja synnytyskertomus. Jos siis vain suinkin ehdin editoida tekstit 😀

Tänään 9.5. olen 4 viikkoa vanha

Meidän blogia voi seurata myös Facebooksivulla, sinne tulee vähän useammin kaikenlaista sisältöä. https://www.facebook.com/Stormlandblog

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *