Apua me ollaan raskaana!

Meillä en vain minä ole ollut raskaana. Me ollaan molemmat oltu enemmän tai vähemmän raskaana ja kärsitty kaikenlaisista raskausvaivoista. Esimerkiksi meidän perheessä Christian on ollut se, joka on kerännyt raskauskilot, minun painoni on nyt viikolla 38 edelleen 2kg vähemmän kuin raskauden alussa!

Hortonia käsittelevässä kirjoituksessa kerroin, että ennen tätä raskautta meillä oli jo ollut yksi keskenmeno. Se oli todella traumaattinen kokemus, josta kirjoitan varmasti myöhemmin enemmän.

Olen 10 vuotta ollut siinä uskossa, että en voi lapsia saada. Munasolujen ei kuulemma olisi pitänyt kypsyä. Olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että olen lapseton, oikeastaan jopa täysin vapaaehtoisesti. En ole koskaan ajatellut itseäni äitinä. Christianin kanssa asiasta oli puhuttu paljon.

Christian on aina halunnut lapsia ja oltiin päädytty siihen, että ehkäisyä meillä ei ole käytössä missään vaiheessa, jos ihme tapahtuu niin sitten tapahtuu. Ja jos ei tapahdu, niin aletaan muutaman vuoden kuluttua suunnittelemaan adoptiota tai sijaisvanhemmuutta.

Kuukautiseni ovat olleet pitkään lähes kellontarkat. Nyt kuitenkin oli ollut muutama viime kuukausi lievää epäsäännöllisyyttä, joten en edes ajatellut testiä. Viikon päänsäryttömyyden ja oksentelun jälkeen kuitenkin tein testin.

Puhuin äidin kanssa puhelimessa samalla, kun testiin ilmestyi teksti “Raskaana 1-2 viikkoa”. Tuntui, että sekoan. Puhelu loppui siihen ja soitin Chrisulle, joka oli töissä. Oltiin molemmat maailman onnellisimpia, mutta kuitenkin samalla molemmilla oli mielessä alkuvuoden keskenmeno. Itse olin lähes varma, että tämäkin raskaus päättyy keskenmenoon.

17 viikon oksennustauti

Koska on aina kiva kuulua pieneen prosenttiin ihmisiä, jotka ovat jotenkin erityislaatuisia, minä luonnollisesti sain jo alkuraskaudessa diagnoosin “vaikea raskausajan pahoinvointi”. Oksensin aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Ja päivällä joka välissä.

Naapurit saivat monta kertaa katsoa ikkunasta, kun paha olo yllätti keskellä pihaa ja yritin puolisalaa tähdätä sappinesteet johonkin pusikkoon. Monta kertaa myös seistiin auton kanssa tienvarressa, kun paha olo yllätti kesken automatkan.

Pahoinvoinnista johtuen en juurikaan ehtinyt murehtia keskenmenoa ja muuta. Kaikki muutkin raskausoireet olivat ihan järjettömän voimakkaita. Koko ajan oli huono olo, pissatti, väsytti, itketti ja vitutti.

Viikolla 10 käytiin yksityisellä varhaisultrassa, halusin käydä tarkistuttamassa, että meillä ylipäätään on joku kyydissä. Ja olihan siellä, 3cm mittainen sikiö vilkutteli meille näytöltä. Voi että, kun itketti.

Stormland raskaana

Niskapoimu-ultra

Viikolla 13 oli vuorossa np-ultra Naistenklinikalla. Christian ei päässyt paikalle työkiireiden vuoksi, joten olin ultrassa ystäväni kanssa. Pelkäsin, että ultrasta löytyy jotain aivan kauheaa. No mitään muuta ei löytynyt kuin vilkkaasti liikkuva pieni sikiö. Kaikki oli juuri niin priimaa kuin pitikin.

Stormland raskaana

Rakenneultra

Pahoinvointi loppui viikolla 17. Sen jälkeen olen voinut aivan uskomattoman hyvin. Viimeistelin opinnot ja valmistuin parhaalla mahdollisella arvosanalla. Muutin yritykseni toiminnan täysin terveys- ja hyvinvointipalveluiden puolelle ja palasin täysipäiväisesti työelämään yrittäjänä.

Rakenneultrassa viikolla 21 saatiin varmuus siihen, mitä olin kokoajan itse aavistellutkin. Meille on tulossa pieni tyttö! Rakenneultrasta eteenpäin vauva on ollut sen verran temperamenttinen, että hänestä ei ole saatu enää juuri minkäänlaista kuvaa talteen.

Rakenneultrassa oli myös kaikki oikein priimaa. Ainut vaan, että reisiluu oli jo tällöin mainittavan pitkä, mutta pitkä vauva oli odotettavissakin, minä olen 177cm ja Christian 191cm pitkä. Saa nähdä onko tyttö syntyessään yli 55cm!

4D

Juuri ennen muuttoa Seinäjoelle päätettiin käydä vielä yksityisellä 4D ultrassa. Tämä oli taas yksi iso farssi. Ultrattiin kahtena erillisenä kertana tunti kerrallaan, eikä vauvasta saatu näkyviin kuin puoli päätä ja toinen nyrkki. Hän oikein käänsi päätään pois kamerasta. Pari otosta kuitenkin saatiin, missä vauva syö napanuoraa suurella hartaudella.

 

Stormland raskaana

Napanuoramonsteri

Stormland raskaana

Tästä näkyy ihan Christianin leuan muoto

Loppuraskaus

Loppuraskaus on mennyt myös todella hyvin. Liitoskipuja on ollut ja harjoitussupistuksia myös jonkinverran, mutta pääsääntöisesti olen ollut elämäni kunnossa! Äitiysloma on alkanut virallisesti 16.3. mutta olen tehnyt töitä kevennetysti ihan loppuun saakka. 9.4. olisi tarkoitus synnytys käynnistää vauvan ison koon ja raskausdiabeteksen vuoksi. 8.4. hoidan vielä 2 jalkahoitoasiakasta.

Moni on kysynyt, että miksi ihmeessä, mutta en tiedä, miksi minun olisi pitänyt olla tekemättä töitä jos oma kunto on sen sallinut? Tykkään muutenkin rikkoa rajoja ja käyttäytyä moraalittomasti!

Vauvaa odotetaan kovasti saapuvaksi. Jos käynnistys tapahtuu, niinkuin on suunniteltu, meillä pitäisi olla jo alle viikon kuluttua pikkuinen sylissä.

Haluatko tutustua myös näihin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *